|
04.03.2010
Euroopan parlamentin käsittelyssä ovat mm. seuraavat yritysten kannalta merkittävät hankkeet: maksuviivästysdirektiiviä koskeva muutosehdotus, mikroyritysten vapauttaminen tilinpäätösdirektiiveistä, vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskeva direktiivi sekä IPPC-direktiivi.
Maksuviivästysdirektiivi
Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunta jatkaa ns. maksuviivästysdirektiivin käsittelyä. Komissio antoi viime keväänä ehdotuksen uudeksi maksuviivästysdirektiiviksi, jolla korvattaisiin nykyinen direktiivi. Direktiivi sääntelee elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia ja julkisyhteisön hankintoja. Se sisältää säännöksiä velallisen velvollisuudesta maksaa viivästyskorkoa viivästyneille maksuille ja riidattomien saatavien perintämenettelystä.
Komissio antoi uuden direktiiviehdotuksen, koska monissa EU:n jäsenmaissa on yhä perusteettoman pitkät maksuajat julkisyhteisön kanssa tehtävissä sopimuksissa ja koska maksuviivästykset ovat yhä iso ongelma EU:ssa. Direktiiviehdotuksella on tarkoitus puuttua nimenomaan julkisen sektorin maksuviivästyksiin.
Sisämarkkinavaliokunnan esittelijän Barbara Weilerin raporttiluonnos sisältää useita muutoksia komission ehdotukseen. Muutosehdotukset liittyvät muun muassa yrityksiltä ja viranomaisilta velallistahoina perittäviin maksuviivästysseuraamuksiin, niiden suuruuteen sekä maksuaikatauluihin ja niihin sallittuihin poikkeuksiin.
Yritysten kannalta on tärkeää, että maksuviivästysdirektiivissä asetetaan julkiselle sektorille laskujen maksamista koskevat määräajat sekä säännellään maksuviivästyksen seuraamuksista, kuten viivästyskorosta ja perintäkuluista. Tämä parantaisi erityisesti suomalaisten PK-yritysten asemaa, kun ne toimivat EU:n sisämarkkinoilla. Julkisen sektorin maksuajat ja maksuviivästykset ovat erittäin pitkiä joissakin EU:n jäsenmaissa.
Direktiivissä ei tule kuitenkaan asettaa sitovia maksuaikoja yritysten välisiin sopimuksiin. Yritysten täytyy voida sopia joustavasti maksuajasta. Maksuviivästysseuraamuksina pitää olla normaali viivästyskorko sekä todellisiin perintäkuluihin suhteutettu viivästysmaksu. Ei muita lisäsanktioita.
Mikroyritysten vapauttaminen tilinpäätösdirektiiveistä
Mikroyritysten vapauttamista 4. ja 7. direktiivin mukaisista tilinpäätössäännöksistä käsittelevä direktiivien muutosehdotus (KOM(2009) 83 final, 26.2.2009) on edennyt Euroopan parlamentissa täysistuntokäsittelyyn. Parlamentin oikeudellisten asioiden komitea äänesti tammikuussa direktiiviehdotukseen tehtävistä muutoksista. Säännökseen lisättiin kohta, jonka mukaan mikroyritystenkin on pidettävä kirjanpitoa, joka osoittaa yrityksen liiketapahtumat ja taloudellisen aseman.
Kyseessä on pienyritysten hallinnollisen taakan keventämiseen tähtäävä muutos, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat option nojalla päättää, millaisia kirjanpito- ja tilinpäätössäännöksiä pienimpiin yrityksiin vastaisuudessa sovellettaisiin.
Mikroyrityksellä tarkoitetaan EU:ssa yritystä, jossa ylittyy enintään yksi seuraavista kriteereistä:
- tase 0,5 miljoonaa euroa
- liikevaihto 1 miljoonaa euroa
- henkilökuntaa 10.
Mikroyritykset voitaisiin jäsenvaltion niin halutessa vapauttaa tilinpäätösdirektiivien soveltamisesta. Käytännössä pienimpien osakeyhtiöiden osalta tilinpäätössääntely voisi vastaisuudessa määräytyä täysin kansallisesti. Kansallinen lainsäädäntö on Suomessa toistaiseksi rakennettu niin, että suurin osa direktiivien vaatimuksista kohdistuu myös muita yhteisömuotoja edustaviin kirjanpitovelvollisiin. Kirjanpitolaki koskee koosta ja yhtiömuodosta riippumatta lähtökohtaisesti kaikkia kirjanpitovelvollisia.
On esitetty arvio, että Suomen yrityskentässä jopa 94 prosenttia kaikista yrityksistä kuuluisi mikroyritysten luokkaan. Mikroyritysten irrottaminen yhteisestä eurooppalaisesta lainsäädäntökehikosta merkitsisi merkittävää harmonisoinnin purkamista, millä olisi haitallisia vaikutuksia myös yritysten keskinäiseen kanssakäymiseen yhteismarkkinoilla. Erilaiset raportointivelvoitteet eri jäsenvaltioissa saattaisivat muodostua esteeksi PK-yritysten kansainvälistymiselle.
EK kannattaa samojen yleisten raportointisäännösten soveltamista koko yrityskenttään. Pienimpien yritysten hallinnollista taakkaa pitäisi pikemminkin keventää karsimalla liitetietovaatimuksia sekä sallimalla yksinkertaistuksia myös jaksotus- ja arvostusperiaatteista.
AIFM-direktiivi
Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta jatkaa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevan ns. AIFM-direktiiviehdotuksen käsittelyä. Komission ehdotuksen tavoitteena on laajentaa viranomaisvalvonnassa olevien finanssimarkkinoiden toimijoiden piiriä ja saada lisätietoa markkinoilla olevista riskeistä sekä lisätä rahoitusmarkkinoiden vakautta.
Komission ehdotus finanssimarkkinoiden vakauden vahvistamiseksi on sinänsä perusteltu. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole eroteltu riittävässä laajuudessa erilaisten toimijoiden toimintatapoja ja merkitystä rahoitusmarkkinoiden riskeille tai markkinoiden vakaudella. Direktiiviehdotuksen piirissä on kaikki yhteisten sijoitusten hallinnointi, esimerkiksi pääomasijoitusrahastot, kiinteistörahastot ja ns. hedge-rahastot.
Ensimmäiseen parlamentin valiokunnan raporttiluonnokseen tehtiin ennätysmäärä, yli 1 600 muutosehdotusta. Keskeisimmät asiakysymykset koskevat muun ohella direktiivin soveltamisalaa, arvonlaskentaa ja säilytysyhteisöä koskevia vaatimuksia, kolmansissa maissa olevia rahastoja ja niihin sijoittamista sekä siirtymäsäännöksiä. Valiokunta jatkaa asian käsittelyä maaliskuussa. Tavoitteena on, että valiokunnan raportin sisällöstä päätetään huhtikuussa.
Direktiiviehdotus lisää sen soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden kustannuksia ja voi vaikuttaa negatiivisesti rahoituksen saatavuuteen ja kustannuksiin. Se voi myös heikentää nuorten ja kasvuyritysten rahoitusmahdollisuuksia. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakysymykset ratkaistaan siten, että direktiivistä saatavat hyödyt ja sen aiheuttamat kustannukset ovat tasapainossa. Tämä edellyttää direktiiviehdotuksen soveltamisalan rajaamista.
Ympäristölupadirektiivi (IPPC)
Ympäristölupadirektiivin tarkoituksena on estää ja vähentää teollisuuslaitosten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista. Direktiivin toinen käsittely pääsee nyt alkamaan, kun neuvoston yhteinen kanta hyväksyttiin helmikuun puolivälissä.
Parlamentin ympäristöasiain valiokunta (ENVI) aloittaa käsittelyn maaliskuun puolivälissä ja äänestää muutoksista neuvoston yhteiseen kantaan huhtikuun lopussa. Parlamentin täysistunnossa asiaa käsiteltäneen heinäkuun alussa. Direktiivin lopullinen hyväksyminen jää ensi syksyyn.
Ympäristöasiain valiokunnan esittelijän raporttiluonnoksessa esitetään tiukennuksia neuvoston yhteiseen kantaan. Merkittävimpiä näistä ovat:
- lupaharkinnan sitominen tiukemmin parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla saavutettaviin päästötasoihin (BATAEL’s) kaventamalla laitoksen maantieteellisiin olosuhteisiin, vähäisiin ympäristövaikutuksiin ja laitoksen teknisiin ominaisuuksiin perustuvia joustomahdollisuuksia,
- mahdollisuus asettaa sitovia ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksia uudistettavien parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmien (BAT-päätelmät) perusteella muillekin toimialoille kuin nykyisissä direktiiveissä on asetettu sekä
- kaventaa joustomahdollisuuksia vähän käyvien ja pitoaikansa loppupuolella olevien suurten energiantuotantolaitosten lupaharkinnassa.
Elinkeinoelämä pitää neuvoston yhteisessä kannassa esitettyjä joustomahdollisuuksia välttämättöminä. Esitetyillä parlamentin tiukennuksilla nostettaisiin kohtuuttomasti jo toiminnassa olevien iäkkäämpien laitosten ympäristöinvestointien kustannuksia. Merkittävää ympäristöhyötyä investoinneista ei ole, koska esimerkiksi kyseeseen tulevia energiantuotantolaitoksia on käytetty lyhyitä jaksoja huippu- ja varavoimaloina. Tiukennus saattaa johtaa laitosten ennenaikaiseen alasajoon ja energiantuotannon nykyistä suurempaan kapasiteettivajeeseen.
Vaikutusmahdollisuudet elinkeinoelämään kohdistuvien velvoitteiden valmistelussa kaventuisivat, jos komissio päättäisi esittelijän muutosehdotuksen mukaisesti esimerkiksi sitovista toimialakohtaisista vähimmäispäästövaatimuksista (delegoidut säädökset). Parlamentille ja neuvostolle jäisi vain veto-oikeus. Tämä rajoittaisi myös kansallista harkintavaltaa.
ENVIn esittelijä tekee myös elinkeinoelämän kannalta kannatettavia muutosehdotuksia. Maaperän pilaantumisen arviointikynnystä nostettaisiin. Valvontatarkastusten tiheyttä voidaan harventaa, jos yrityksellä on neuvoston esittämän EMAS-järjestelmän asemesta muu ympäristöasioiden hallintajärjestelmä.
Direktiiviehdotuksen ja jo voimassa olevan direktiivinkin mukaan ympäristöluvassa voidaan asettaa BAT-vaihteluvälin alarajaa tiukempia päästöraja-arvoja. Muutosehdotuksen mukaan kansallisesti voitaisiin säätää perusteista, milloin tiukempia päästörajoja voidaan asettaa ja tämä yhdenmukaistaisi lupaharkintaa.
Esittelijän raportti on pohjapaperi, johon parlamentin jäsenet voivat tehdä muutosehdotuksia 23.3. saakka. Vasta silloin nähdään lopullisesti, mihin parlamentin toisessa käsittelyssä on pyrittävä vaikuttamaan.
Paluu uutiskirjeeseen |
