| HUHTIKUUN PRIMASSA MYÖS: | |
| • | Euralainen vienti-ihme eli ETS-Lindgrenin matalan profiilin maailmanlaajuista bisnestä |
| • | Komissaari Olli Rehn odottaa EU:ta isoja uudistuksia kesäksi |
| • | Yliopistot kaipaavat nopeampaa rahaa |
| • | Samppanja koukutti suomalaiset |
PRIMAn uutiskirje
Jos et halua jatkossa PRIMAn uutiskirjettä, klikkaa tästä..
PRIMAn uutiskirjeen voi tilata myös englanninkielisenä. Tutustu ja tilaa...
Osoitelähde: EK:n sidosryhmärekisteri
• Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark
TULEVAISUUDEN TYÖPAIKAT VAARASSA
”Samaan aikaan kun vientiteollisuuden työpaikkoja valuu ulkomaille, poliitikot jarruttavat uusien työpaikkojen syntymistä heikentämällä Suomeen sijoittamisen houkuttelevuutta”, varoittaa EK:n varapuheenjohtaja, Teknologiateollisuuden puheenjohtaja ja Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark 28.4. ilmestyvässä EK:n Prima-lehdessä.
Lundmarkin mukaan Suomen teollisuuteen kohdistuu vakavia uhkia, joista viimeisin on meriliikenteen tuleva direktiivi.
”Pelkään, että moni teollisuusyritys joutuu siirtämään tuotantonsa pois Suomesta, koska EU:n direktiiviin kaavaillut rajat meriliikenteen rikkipäästöille nostavat meille elintärkeiden merikuljetusten hintoja hurjasti ja vääristävät lisäksi kilpailua. Työpaikkoja menetetään paljon”, Lundmark kiteyttää teollisuuden huolen.
Pahimmillaan Suomen merikuljetuksille aiheutuu yli miljardin euron vuosittainen lisäkustannus, koska merirahdit kallistuvat 30-50 prosenttia. Kustannukset ovat nousussa myös maalla.
Vuonna 2015 voimaan astuvat vaatimukset perustuvat kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätökseen laivojen rikkipäästöjen alentamisesta. Lähinnä suomalaisten ja ruotsalaisten poliitikkojen ja virkamiesten vaatimuksesta Itämeri on katsottu alueeksi, jolla päästörajoitusten pitää olla huomattavasti tiukemmat kuin muualla.
”Pyrimme kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että direktiivi ei tässä vaiheessa löisi lukkoon lukuja, vaan jättäisi portin auki sille, että päätöstä IMO:ssa vielä lykättäisiin. Jotta ehtisimme löytää keinot direktiivin vaikutuksen lieventämiseksi, pitäisi aikaa olla selvästi enemmän," Lundmark sanoo.
"Kun lisäksi muistamme, että Suomen teollisuus maksaa esimerkiksi energiaveroa moninkertaisesti enemmän kuin kilpailijansa useissa Länsi-Euroopan maissa, ei tarvitse ihmetellä, jos moni yrityksistämme joutuu siirtämään tuotantoaan suotuisampaan toimintaympäristöön, "Lundmark painottaa.
Lundmark korostaa ympäristönsuojelullista kokonaisnäkemystä.
"Ympäristön suojelu on äärettömän tärkeä tavoite, jonka takana me kaikki olemme. Jopa eurooppalaisia kilpailijamaitamme tiukemmat rajoitukset ajavat pahimmillaan kuitenkin yritystemme tuotantoa huomattavasti enemmän ympäristöä saastuttaviin maihin. Näin kokonaisvaikutus ympäristöön on negatiivinen, mikä lyö pahasti korville alkuperäistä hyvää tavoitetta."
”Emme voi lähteä tielle, jolla vain me maksamme kilpailukykyämme nakertavaa lisämaksua. Sillä tavalla tuhoaisimme maan tulevaisuuden. Vientiteollisuus rahoittaa puolet Suomen hyvinvoinnista.” Lundmark muistuttaa.
• KASVAVA KUSTANNUSTAAKKA SYÖ KILPAILUKYKYÄ
Suomen vientiteollisuutta rasittavat EK:n Prima-lehden mukaan monet kasvavat kustannukset jo ennen merikuljetusten kallistumistakin. Kohoavat palkka-, vero- ja energiakustannukset, jäykät työmarkkinat sekä laittomien lakkojen suuri määrä heikentävät kilpailukykyä.
Suomi on menestynyt heikosti korkeiden palkkakustannusten takia kansainvälisissä vertailuissa. Vuosina 2000- 2010 työvoimakustannukset nousivat EU:n komission mukaan Suomessa keskimäärin 3,3 prosenttia vuodessa, kun nousu euromaissa on ollut 2,5 prosenttia.
OECD- ja EU-maiden keskimääräinen yhteisöverokanta on laskenut 1990-luvulta läpi taantuman. Vain Suomessa ja Unkarissa on nyt 27:stä EU-maasta korkeampi yhteisöverokanta kuin vuonna 1995 ja Unkarikin on päättänyt veron laskemisesta 10 prosenttiin. Tämän vuoksi EK:n tavoitteena on yhteisöverokannan laskeminen nykyisestä 26 prosentista 20 prosenttiin.
Alati nousevat energiakustannukset syövät kilpailukykyä. Sähkön ja lämmityspolttoaineiden verotus kiristyi vuoden 2011 alussa huomattavasti. Elinkeinoelämälle lankeaa niistä noin 420 miljoonan euron lisälasku. Suomi onkin energiaa kireimmin verottavia maita Euroopassa.
Jäykkä suomalainen työmarkkinarakenne rajoittaa yritysten tuottavuutta. Suomessa on yhä toimialoja, joissa paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat olemattomat, vaikka työnantaja ja henkilöstö haluaisivat sopia asioista yhdessä.
Esimerkiksi vuokratyön käytön rajoitukset ja jopa kiellot ovat yhä yleisiä. Säännöllinen työaika on Suomessa maailman lyhyimpiä. Myös palkanmuodostus on Suomessa Euroopan jäykintä. Tupo-ajalta juontavat palkkaratkaisujen mallit ovat historiallista painolastia, joka ei sovellu nykyiseen työmarkkinatilanteeseen eikä yritysten tarpeisiin.
• EK:n puheenjohtaja Ole Johansson
YLIVOIMAISEN TUOTTEEN OLTAVA HINNALTAAN KILPAILUKYKYINEN
EK:n puheenjohtaja, Wärtsilän konsernijohtaja Ole Johansson arvioi EK:n Prima-lehdessä eduskuntavaalien alla käytyä talouskeskustelua.
”Taloudellista keskustelua leimasi yksi asia ylitse muiden; yleinen huoli talouden tasapainosta ja kestävyysvajeesta.”
”Kaikilla tuntuu olevan helppo lääke näihin ongelmiin; talouskasvu hoitaa ongelmat. Harvempi on uskaltanut tai halunnut ajatella asiaa loppuun; miten kasvu luodaan?
Lyhyt vastaus on työllä. Pidempi vastaus on investoinneilla, joilla luodaan työpaikkoja. Niissä tuotetaan kilpailukykyisin ehdoin tuotteita ja palveluita ja niille löytyy kysyntää maailmalla.”
EK:n puheenjohtaja muistuttaa, että vain ylivoimaisilla tuotteilla ja palveluilla on kysyntää yhä kovenevassa kilpailussa. Kansakunta, joka ei investoi koulutukseen ja tutkimukseen, näivettyy. Tutkimuksen ja tuotekehityksen on edelleen oltava arvossaan ja sen rahoitus turvattua, Johansson sanoo.
”Ylivoimaisen tuotteen on oltava myös hinnaltaan kilpailukyinen. Tämä edellyttää, että kustannukset, mukaan lukien palkkakustannukset eivät kasva kilpailijoita nopeammin.”
• LAKIVIIDAKKO KASVAA VAUHDILLA
Ministeriöiden yhteistyön on pakko parantua, jotta Suomeen saadaan parempaa sääntelyä.
Sääntely on lisääntynyt ja muuttunut entistä vaikeammaksi ymmärtää. Monet lait tuntuvat aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä, arvioi uusimassa Primassa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti.
”Tätä synnyttää mm. poliittinen paine saada nopeasti aikaan jotakin hyvää. Lain säätäminen on helppo tapa näyttää, että yhteiskunnalliseen ongelmaan on puututtu. Mutta kun laki säädetään nopeasti, ei sen vaikutuksia ehditä arvioida. Ongelmaa pahentaa lakiviidakon kasvaminen vauhdilla yhteiskunnan monimutkaistumisen ja globalisoitumisen seurauksena.
”Kun kireillä resursseilla valmistellaan kiireessä yhä enemmän asioita, toteutuvat paremman sääntelyn periaatteet entistä huonommin”, Pöysti huomauttaa.
Pöystin mukaan uusien lakien vaikutusten arviointia pitää parantaa ja ennen kaikkea yritysvaikutusten arviointia on lisättävä.
Pöystin mielestä lainsäädäntöpolitiikkaa ei johdeta riittävän hyvin. Keinoja tilanteen parantamiseen hän hakee ministeriöiden yhteistyön tiivistämisestä. Hankkeet pitäisi myös aikatauluttaa paremmin, ja niille pitäisi varata enemmän tekijöitä.
Tarvitaan myös nykyistä tehokkaampia tietoteknisiä ratkaisuja.
”Säädösvalmistelulla pitäisi olla yhteinen tietojärjestelmä, jolloin aineistot olisivat yhteiskäytössä. Nyt lainsäädäntö tehdään yli 30 järjestelmällä, joista osa ei keskustele keskenään. Yhteinen järjestelmä parantaisi tiedonkulkua, vähentäisi työtaakkaa ja parantaisi avoimuutta”, Pöysti sanoo.
TULEVAISUUDEN TYÖPAIKAT VAARASSA
”Samaan aikaan kun vientiteollisuuden työpaikkoja valuu ulkomaille, poliitikot jarruttavat uusien työpaikkojen syntymistä heikentämällä Suomeen sijoittamisen houkuttelevuutta”, varoittaa EK:n varapuheenjohtaja, Teknologiateollisuuden puheenjohtaja ja Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark 28.4. ilmestyvässä EK:n Prima-lehdessä.
Lundmarkin mukaan Suomen teollisuuteen kohdistuu vakavia uhkia, joista viimeisin on meriliikenteen tuleva direktiivi.
”Pelkään, että moni teollisuusyritys joutuu siirtämään tuotantonsa pois Suomesta, koska EU:n direktiiviin kaavaillut rajat meriliikenteen rikkipäästöille nostavat meille elintärkeiden merikuljetusten hintoja hurjasti ja vääristävät lisäksi kilpailua. Työpaikkoja menetetään paljon”, Lundmark kiteyttää teollisuuden huolen.
Pahimmillaan Suomen merikuljetuksille aiheutuu yli miljardin euron vuosittainen lisäkustannus, koska merirahdit kallistuvat 30-50 prosenttia. Kustannukset ovat nousussa myös maalla.
Vuonna 2015 voimaan astuvat vaatimukset perustuvat kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätökseen laivojen rikkipäästöjen alentamisesta. Lähinnä suomalaisten ja ruotsalaisten poliitikkojen ja virkamiesten vaatimuksesta Itämeri on katsottu alueeksi, jolla päästörajoitusten pitää olla huomattavasti tiukemmat kuin muualla.
”Pyrimme kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että direktiivi ei tässä vaiheessa löisi lukkoon lukuja, vaan jättäisi portin auki sille, että päätöstä IMO:ssa vielä lykättäisiin. Jotta ehtisimme löytää keinot direktiivin vaikutuksen lieventämiseksi, pitäisi aikaa olla selvästi enemmän," Lundmark sanoo.
"Kun lisäksi muistamme, että Suomen teollisuus maksaa esimerkiksi energiaveroa moninkertaisesti enemmän kuin kilpailijansa useissa Länsi-Euroopan maissa, ei tarvitse ihmetellä, jos moni yrityksistämme joutuu siirtämään tuotantoaan suotuisampaan toimintaympäristöön, "Lundmark painottaa.
Lundmark korostaa ympäristönsuojelullista kokonaisnäkemystä.
"Ympäristön suojelu on äärettömän tärkeä tavoite, jonka takana me kaikki olemme. Jopa eurooppalaisia kilpailijamaitamme tiukemmat rajoitukset ajavat pahimmillaan kuitenkin yritystemme tuotantoa huomattavasti enemmän ympäristöä saastuttaviin maihin. Näin kokonaisvaikutus ympäristöön on negatiivinen, mikä lyö pahasti korville alkuperäistä hyvää tavoitetta."
”Emme voi lähteä tielle, jolla vain me maksamme kilpailukykyämme nakertavaa lisämaksua. Sillä tavalla tuhoaisimme maan tulevaisuuden. Vientiteollisuus rahoittaa puolet Suomen hyvinvoinnista.” Lundmark muistuttaa.
• KASVAVA KUSTANNUSTAAKKA SYÖ KILPAILUKYKYÄ
Suomen vientiteollisuutta rasittavat EK:n Prima-lehden mukaan monet kasvavat kustannukset jo ennen merikuljetusten kallistumistakin. Kohoavat palkka-, vero- ja energiakustannukset, jäykät työmarkkinat sekä laittomien lakkojen suuri määrä heikentävät kilpailukykyä.
Suomi on menestynyt heikosti korkeiden palkkakustannusten takia kansainvälisissä vertailuissa. Vuosina 2000- 2010 työvoimakustannukset nousivat EU:n komission mukaan Suomessa keskimäärin 3,3 prosenttia vuodessa, kun nousu euromaissa on ollut 2,5 prosenttia.
OECD- ja EU-maiden keskimääräinen yhteisöverokanta on laskenut 1990-luvulta läpi taantuman. Vain Suomessa ja Unkarissa on nyt 27:stä EU-maasta korkeampi yhteisöverokanta kuin vuonna 1995 ja Unkarikin on päättänyt veron laskemisesta 10 prosenttiin. Tämän vuoksi EK:n tavoitteena on yhteisöverokannan laskeminen nykyisestä 26 prosentista 20 prosenttiin.
Alati nousevat energiakustannukset syövät kilpailukykyä. Sähkön ja lämmityspolttoaineiden verotus kiristyi vuoden 2011 alussa huomattavasti. Elinkeinoelämälle lankeaa niistä noin 420 miljoonan euron lisälasku. Suomi onkin energiaa kireimmin verottavia maita Euroopassa.
Jäykkä suomalainen työmarkkinarakenne rajoittaa yritysten tuottavuutta. Suomessa on yhä toimialoja, joissa paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat olemattomat, vaikka työnantaja ja henkilöstö haluaisivat sopia asioista yhdessä.
Esimerkiksi vuokratyön käytön rajoitukset ja jopa kiellot ovat yhä yleisiä. Säännöllinen työaika on Suomessa maailman lyhyimpiä. Myös palkanmuodostus on Suomessa Euroopan jäykintä. Tupo-ajalta juontavat palkkaratkaisujen mallit ovat historiallista painolastia, joka ei sovellu nykyiseen työmarkkinatilanteeseen eikä yritysten tarpeisiin.
• EK:n puheenjohtaja Ole Johansson
YLIVOIMAISEN TUOTTEEN OLTAVA HINNALTAAN KILPAILUKYKYINEN
EK:n puheenjohtaja, Wärtsilän konsernijohtaja Ole Johansson arvioi EK:n Prima-lehdessä eduskuntavaalien alla käytyä talouskeskustelua.
”Taloudellista keskustelua leimasi yksi asia ylitse muiden; yleinen huoli talouden tasapainosta ja kestävyysvajeesta.”
”Kaikilla tuntuu olevan helppo lääke näihin ongelmiin; talouskasvu hoitaa ongelmat. Harvempi on uskaltanut tai halunnut ajatella asiaa loppuun; miten kasvu luodaan?
Lyhyt vastaus on työllä. Pidempi vastaus on investoinneilla, joilla luodaan työpaikkoja. Niissä tuotetaan kilpailukykyisin ehdoin tuotteita ja palveluita ja niille löytyy kysyntää maailmalla.”
EK:n puheenjohtaja muistuttaa, että vain ylivoimaisilla tuotteilla ja palveluilla on kysyntää yhä kovenevassa kilpailussa. Kansakunta, joka ei investoi koulutukseen ja tutkimukseen, näivettyy. Tutkimuksen ja tuotekehityksen on edelleen oltava arvossaan ja sen rahoitus turvattua, Johansson sanoo.
”Ylivoimaisen tuotteen on oltava myös hinnaltaan kilpailukyinen. Tämä edellyttää, että kustannukset, mukaan lukien palkkakustannukset eivät kasva kilpailijoita nopeammin.”
• LAKIVIIDAKKO KASVAA VAUHDILLA
Ministeriöiden yhteistyön on pakko parantua, jotta Suomeen saadaan parempaa sääntelyä.
Sääntely on lisääntynyt ja muuttunut entistä vaikeammaksi ymmärtää. Monet lait tuntuvat aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä, arvioi uusimassa Primassa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti.
”Tätä synnyttää mm. poliittinen paine saada nopeasti aikaan jotakin hyvää. Lain säätäminen on helppo tapa näyttää, että yhteiskunnalliseen ongelmaan on puututtu. Mutta kun laki säädetään nopeasti, ei sen vaikutuksia ehditä arvioida. Ongelmaa pahentaa lakiviidakon kasvaminen vauhdilla yhteiskunnan monimutkaistumisen ja globalisoitumisen seurauksena.
”Kun kireillä resursseilla valmistellaan kiireessä yhä enemmän asioita, toteutuvat paremman sääntelyn periaatteet entistä huonommin”, Pöysti huomauttaa.
Pöystin mukaan uusien lakien vaikutusten arviointia pitää parantaa ja ennen kaikkea yritysvaikutusten arviointia on lisättävä.
Pöystin mielestä lainsäädäntöpolitiikkaa ei johdeta riittävän hyvin. Keinoja tilanteen parantamiseen hän hakee ministeriöiden yhteistyön tiivistämisestä. Hankkeet pitäisi myös aikatauluttaa paremmin, ja niille pitäisi varata enemmän tekijöitä.
Tarvitaan myös nykyistä tehokkaampia tietoteknisiä ratkaisuja.
”Säädösvalmistelulla pitäisi olla yhteinen tietojärjestelmä, jolloin aineistot olisivat yhteiskäytössä. Nyt lainsäädäntö tehdään yli 30 järjestelmällä, joista osa ei keskustele keskenään. Yhteinen järjestelmä parantaisi tiedonkulkua, vähentäisi työtaakkaa ja parantaisi avoimuutta”, Pöysti sanoo.